Olenko tuoja tai valmistaja ESPR:n mukaan?

Mitä sinun on konkreettisesti tehtävä

Mitä sinulta odotetaan

ESPR erottaa valmistajan ja maahantuojan kahdeksi eri rooliksi, joilla kummallakin on omat velvoitteensa. Kuka kantaa mitäkin roolia, riippuu siitä, mistä alumiini tulee ja kenen nimissä se tuodaan EU-markkinoille. Yritys, joka valmistaa alumiinin puolivalmisteita itse ja tuo niitä markkinoille, on valmistaja asetuksen (EU) 2024/1781 (ESPR) 27 artiklan tarkoittamassa mielessä. Yritys, joka hankkii alumiinia EU:n ulkopuolelta ja tuo sen ensimmäisenä EU-markkinoille, on maahantuoja asetuksen (EU) 2024/1781 (ESPR) 29 artiklan mukaan. Molempiin rooleihin liittyy joukko velvoitteita, jotka koskevat tuotepassia.

Huolehdi siitä, että tuotepassi on olemassa

Valmistajalle tämä tarkoittaa sitä, että alumiinista kertovat tiedot — koostumus, alkuperä, käsittely — kerätään ja toimitetaan siten, että passii voidaan koota. 10–100 työntekijän yritykselle tämä tarkoittaa yleensä sitä, että organisaatiossa nimetään henkilö, joka ylläpitää ja toimittaa tekniset tiedot, usein se, joka hallinnoi jo materiaalitodistuksia ja vaatimustenmukaisuusilmoituksia. Maahantuojalle tilanne on hieman erilainen: hänen on varmistettava, että EU:n ulkopuolella oleva valmistaja on jo toimittanut passin koostettavaksi, tai tilattava sen koostelu ennen kuin alumiini saapuu EU-markkinoille. Kuka on vastuussa tästä, kun valmistaja itse sijaitsee EU:n ulkopuolella, on selostettu tarkemmin sivulla, joka käsittelee sitä, kuka järjestää tuotepassin, kun valmistaja sijaitsee EU:n ulkopuolella.

Tarkista, että alumiini täyttää vaatimukset

Molempiin rooleihin liittyy valvontatehtävä, mutta painopiste on erilainen. Valmistaja vastaa siitä, että se todella täyttää tuotepassille asetetut vaatimukset. Maahantuojan on varmistettava, että valmistaja on hoitanut tämän kuntoon, ennen kuin tuote tuodaan sisään. Käytännössä tämä tarkoittaa tuontiyrityksen kannalta sitä, että ulkomaisen valmistajan toimittamaa asiakirjoja tarkastetaan — ei vain ensimmäisen toimituksen yhteydessä, vaan myös uusintatilauksissa, koska koostumus tai käsittely voi vaihdella erästä erään.

Säilytä tiedot ja pidä ne saatavilla

Molempien osapuolten odotetaan säilyttävän asiakirjoja, jotka osoittavat velvoitteiden täyttymisen. Valmistajan osalta tämä koskee alumiinin taustalla olevia teknisiä tietoja. Maahantuojan osalta se koskee todisteita siitä, että valmistajan tarkastus on suoritettu. Keskisuurelle yritykselle tämä tarkoittaa sitä, että on kiinteä paikka — digitaalinen tai paperilla —, josta nämä asiakirjat löytyvät, eikä vain henkilöltä, joka aikanaan hoiti tuonnin.

Pidä yhteystiedot ja tunnus kunnossa

Sekä valmistajalta että maahantuojalta odotetaan, että he ilmoittavat oman nimensä, osoitteensa ja yhteystietonsa tuotteen osalta. Tämä vaikuttaa hallinnolliselta, mutta se on merkityksellinen silloin, kun syntyy kysymys alkuperästä tai vastuuvelvollisuudesta. Kenen täällä on erityisiä huolia, esimerkiksi siksi, että tiedot myöhemmin osoittautuvat vääriksi, löytää lisätietoja sivulta, joka käsittelee vastuuta virheellisistä tiedoista tuotepassissa.

Tee yhteistyötä valvonnan kanssa

Molempiin rooleihin liittyy velvoite avustaa valvontaviranomaista, joka pyytää tietoja tai asiakirjoja. Tämän kokoiselle yritykselle tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että on ihminen, joka tietää missä asiakirjat ovat ja voi toimittaa ne pyynnöstä ilman, että siitä tulee viikkojen mittainen etsintä.

Missä käytäntö menee pieleen

Tavallinen tilanne on yritys, joka ostaa alumiiniprofiilit toimittajalta EU:n sisällä, mutta ei tajua, että kyseinen toimittaja itse tuo alumiinia EU:n ulkopuolelta. Oma yritys ajattelee olevansa vain ostaja, kun taas kysymys siitä, kuka on missä vastuussa, liittyy ketjun korkeammalle tai matalammalle tasolle.

Toinen tilanne: yritys tuo alumiinia omalla tuotemerkillä markkinoille, mutta antaa kolmannen osapuolen valmistaa sen. Oletuksena on usein, että valmistaja on vastuussa passista, vaikka roolien jakautuminen omalla tuotemerkillä tapahtuvassa myynnissä voi olla toisenlainen. Tämä on käsitelty sivulla, joka käsittelee myyntiä omalla tuotemerkillä.

Kolmas tilanne syntyy yrityksissä, joilla on toimipisteet useissa EU-maissa ja joissa ei ole selvää, mikä toimipiste muodollisesti toimii valmistajana tietylle tuotesarjalle. Tämä johtaa päällekkäiseen työhön tai päinvastoin kuiluun, jossa kukaan ei koe olevansa vastuussa. Lisätietoja tästä on sivulla, joka käsittelee vastuuta useissa EU-maissa sijaitsevissa toimipisteissä.

Neljäs tilanne: tuoja olettaa, että ulkomainen valmistaja on järjestänyt passin, koska se "on sopimuksessa", ilman että hän koskaan tarkistaa tätä. Valvontaviranomaiseen suorittamassa otannassa käy ilmi, että pohjadokumentaatiota ei ole.

Viides, vähemmän käsitelty tilanne on siirtyminen toiseen toimittajaan. Uudella alumiinilla voi olla erilainen koostumus tai alkuperä, ja olemassa oleva passi ei kata tätä automaattisesti. Mitä tässä on järjestettävä, on kuvattu sivulla, joka käsittelee toimittajan vaihtamista.

Mitä voitte dokumentoida

• Yleiskatsaus omasta roolista tuotesarjan kohdalla: valmistaja, tuoja tai kumpikaan — sekä perustelut sille, miksi.
• Yhteystiedot ja osoitetiedot sellaisina kuin niitä käytetään ulospäin tuotteen yhteydessä.
• Alumiinin tekninen dokumentaatio: koostumus, alkuperä, käsittelyvaiheet.
• Todiste ulkomaisen valmistajan tarkastuksesta tuonnin yhteydessä — esimerkiksi kirjeenvaihto, sertifikaatit tai pyydetyt selvitykset.
• Kiinteä yhteyshenkilö organisaation sisällä valvontaviranomaisten kysymyksiä varten, ja määrätty paikka, jossa pohjadokumentit ovat löydettävissä.
• Sopimukset toimittajien tai ostajien kanssa siitä, kuka toimittaa passin kunkin osan, erityisesti toimittajan vaihdon tai toimitus merkin omistajalle — katso myös sivua, joka käsittelee vastuuta toimituksessa merkin omistajalle.